lauantai 30. huhtikuuta 2011

Sekalaista syömisen tiimoilta

Vapun aatto. Uuni lämpiää. Ulkona +4, räntää, rakeita ja vettä vuoronperään. Lapset lähtivät kaupungille. Mari tulee kun ehtii. Mikäs siinä, lähes aikuinen nainen. Syksyllä täyttää 18. Lähti vielä fillarilla ja sanoi lähtiessään ottavansa varman päälle: ei tule juhlissa ottaako vai eikö ottaa -ongelmia. Eli prätkä jäi pihaan. Sinänsä hyvä, sillä yöksi on luvassa pakkastakin. Juniori vähän huolettaa. Toisaalta on pakko alkaa luottamaan ja antaa vapauksia. Syksyllä tulee 16 täyteen. Ei oikein luonto antaisi periksi vielä laskea kahteentoista saakka kaupungille, mutta toisaalta kun ajattelee, mitä tuli itse saman ikäisenä tehtyä, niin laskettavahan se on. Se on kuitenkin varmaa, että Iskää ei nukuta ennen kuin Juniori tulee kotiin. Ja lisähommana vielä Äiskälle vakuuttaminen, että kyllä ne pärjäävät. Mutta tätä kait se vanhemmuus on. Minä olen joutunut tätäkin oikeasti opettelemaan vasta Äiskän sairastumisen jälkeen. Aikaisemmin painoin töitä, korjasin autoja ja taloa. Ei paljon joutanut huolehtimaan. Nyt tulee huolehdittua jousi tai ei.

Päivällä käytiin Appiukon luona vappulounaalla. Vaimonsa oli laittanut oikein näyttävän Saarioisten vapun. Ja kyllä täytyy tunnustaa, että kyllä eineksilläkin saa ihan kelvollista ruokaa aikaiseksi. Tässä vapussa kuten uudessa vuodessakin on vain muistettava, että nakkien laatuun kannattaa satsata.

Näkyy muuten tuossa esille panossa naisen käden jälki. Kukaan ei uskoisi, jos sanosin itse laittaneeni.

Tuossa kuukauden päivät sitten kerroin säilöneeni habaneroja. Mari kävi Hesassa syöttämässä koe-erän vanhimmalle pojalle, joka syttyi tuliselle ruualle ollessaan puolenkymmentä vuotta sitten opiskelijavaihdossa Etelä-Koreassa.


Säilötyt habanerot

0,5 l vettä
9 - 10 habaneroa
2 tl suolaa
2 tl sokeria
2 rkl etikkaa
3 valkosipulin kynttä



Käytä vinyylikäsineitä habaneroja käsitellessäsi. Leikkaa habanerot auki, poista siemenet ja pilko mieleisen kokoisiksi palasiksi. Tee samoin valkosipulin kynsille. Laita habaneron suikaleet ja valkosipulisilppu puhtaaseen lasipurkkiin. Keitä vesi. Sekoita siihen suola ja sokeri. Anna veden hieman jäähtyä, ettei seuraavassa vaiheessa särje kylmää lasipurkkia. Kun vesi on jonkin verran jäähtynyt, kaada sitä lasipurkkiin lähes täyteen asti. Laita purkki ilman kantta kattilan pohjalle. Täytä kattila vedellä - siis tietysti sen verran vain, ettei mene lasipurkin reunojen yli. Kuumenna nyt kattilaa liedellä niin pitkään, että lasipurkin neste alkaa kiehua. Poista vettä kattilasta sen verran, että saat patakintaisella kädellä nostettua purkin pois kattilasta. Sulje kansi tiiviisti. Anna jäähtyä ja laita jääkaappiin tekeytymään vähintään kuukaudeksi. Samalla ohjeella voi säilöä raakoja tai kypsiä tomaatteja.



Käyttäjäkommentti: Habaneron valtaisa tulisuus liuennut - nähtävästi nesteeseen. Voi käyttää normaalin punaisen chilin tapaan. Normaalilla chilillä tarkoitan sitä tavallisesti marketista saatavaa, joka on kymmenportaisella asteikolla kolmosen luokkaa (habanero 10). Lisäksi tulisuudesta huolimatta hedelmän maku tulee esiin. Summa summarum: kannattaa kokeilla.

Ja sitten se viikon ruokalistankin lupasin tänään julkaista:

Sunnuntai             Mantelinen broileripata
Maanantai            Broileria hapanimeläkastikkeessa
Tiistai                   Makaronia, makkaraa ja ketsuppia. Iltapalaksi Niinku-rahkaa
Keskiviikko         Lehtipihvitortillat
Torstai                 Varttitunnin kalakeitto
                           (Äiskä ei suostuisi kyllä tätä syömään, mutta on varjoainekuvauksessa Kuopiossa, niin
                           pääsen vähän sekoilemaan ilman seurauksia)
Perjantai              Kazanilaiset gotletit

Viikon kuluttua katsotaan, mitä saatiin aikaiseksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.