lauantai 24. syyskuuta 2011

Ruplat vähissä ja jännittää

Juniori lähtee maanantaina koulun retkelle Moskovaan. Perjantaina tulevat pois. Minun pitäisi vaihtaa käyttörahaa rupliksi, mutta asia juohtui mieleeni vähän myöhään. Nyt on sitten soiteltu kavereita ympäriinsä, että kuka olisi menossa käymään Venäjällä. Voisin tietysti käväistä itsekin, mutta kun sitten olisi löydettävä joku Äiskän kaveriksi neljäksi viideksi tunniksi. Mutta ruplat eivät jännitä, niitä saa varmasti jostakin. Juniori jännittää. Kun Mari kävi samalla reissulla kaksi vuotta sitten, veti perskännin ja siitäkös mekkala nousi. Ei niinkään siitä kännistä, vaan siitä, ettei tyttö osoittanut katumusta. Se tuntui olevan kansankynttilöille kova pala! En millään viitsisi lähteä kuuntelemaan taas sitä lässytystä. Ja se jännittää, että kestääkö Juniori erillään viinaksista. Sanktiot ovat kyllä kovat. Jos kaikki menee kunnolla, pääsee kevarikortin ajoon heti ensimmäiselle kurssille ensi vuonna. Jos ei mene, niin vasta kesäkuun alussa. Ja kuukausi ilman mopoa. Saa nähdä miten käy. Viikon kuluttua ollaan osaa viisaampia.

Tänään kokkailin oman äitini kanssa 
punajuuripataa (kuudelle)

4 punajuurta
1 sipuli
1 punasipuli
miehen nyrkin kokonen pala lanttua
3 porkkanaa
700 g karjalanpaistilihoja
1 1/2 tl suolaa
8 kokonaista valkopippuria
2 laakerinlehteä
5 - 6 dl kiehuvaa vettä
1 rkl hunajaa
2 rkl etikkaa
1 ruukku persiljaa
2 valkosipulisuolakurkkua
smetanaa

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Laita liha uunivuokaan ja paista noin viisitoista minuuttia. Kuori ja paloittele krouveiksi paloiksi punajuuret, sipulit, lanttu ja porkkanat. Laita palaset lihojen kaveriksi, samoin mausteet, vesi, hunaja ja etikka. Sekoita vähän. Työnnä vuoka uuniin ja laske lämpötila 150 asteeseen. Anna hautua kaksi tuntia. Jos tykkäät mössökypsistä juureksista, niin kaksi ja puoli tuntia on kohdallaan. Kummassakin tapauksessa sekoita pari kertaa kypsentämisen aikana. Ja samalla tarkista nesteen määrä. Lisää tarvittaessa.


Kuutio kurkku ja silppua persilja. Levittele ne kypsän paistin päälle ja tarjoile. Smetanakupista sitten annoksen päälle maun mukaan smetanaa.


Kyllä on hyvää. Meillä luokiteltiin 5 - 0 äänin erinomaiseksi. Äiskän asteikolla meni kakkoseen.

3 kommenttia:

  1. Oliskohan tuo sopivan tuhtia ruokaa hirmuisen vatsataudin jälkeen... Kaapissa on kaikki aineet paitsi punajuuri ja smetana. Kauppaan siis.

    Toivotaan, että Juniori muistaa sanktiot reissussa. Ja myös sen, että miljoonakaupungissa ei kannata kovasti töpeksiä muutenkaan viinan kanssa. Miliisi ei oo niin kiva kaveri kuin meidän poliisi.

    VastaaPoista
  2. Itse olen kohdannut venäläisen miliisin useasti. Ei valittamista.

    VastaaPoista
  3. Samoin minä, mutta meillä onkin kielitaito, venäläisen luonteen tuntemus ja kokemus hallussa ;) En tarkoittanut moittia miliisiä.

    VastaaPoista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.