Kävin viime viikon torstaina terveyskeskuksen ajanvarauksessa. Tiesin, että ajanvaraus aukeaa kahdeksalta. Puhelimella on ihan turha yrittää. Niinpä olin heti aamusta vartin yli kahdeksan paikalla. 15 henkeä jonossa! Kuulemma toinen ihminen oli jo aikaa varaamassa. Nopeasti laskin, ettei minulla ollut aikaa jäädä kahdeksi tunniksi jonoon istumaan. Kuulin myös, että ovet aukeavat puoli kahdeksalta. Niinpä päätin siirtää käynnin tälle viikolle.
Tänä aamuna Äiskän avustaja tuli normaalia aiemmin eli seitsemälle. Niinpä minä olin terveyskeskuksen pihassa jo 7.10! Yllätyksekseni ulko-ovi aukeni sitä lähestyessäni. Vilkaisin oven pielessä olevaa taulua palveluajoista. Ei ollut mitään mainintaa ajanvarauksen aukeamisesta. Niinpä astuin sisään ja arvelin ajanvarauksen oven olevan lukittu. Vaan eipä ollut! Kutsuvasti auki! Ajattelin, että tänään ehdin ennen mummoja jonotusnumeroautomaatille. Ei muuta kuin rohkeasti sisään. Minä olin ihan ensimmäinen! Jeee!!!
Puoli kasilta tuli ensimmäinen hoitaja. "Milläs avaimilla sitä on sisään tultu?" kysyi yrmeästi. Minä hiukan nostin katsetta lehdestä ja vastasin muina miehinä: "Yleisavaimella." Täti alkoi naamaltaan muuttua siinä määrin merkittävästi, että päätin valaista asian oikeaa laitaa: "Ovet olivat auki, joten kävelin sisään. Olen tympääntynyt kahden tunnin jonoihin." Hoitaja selitti vihaisena, että ei tänne saa ennen avaamista tulla. Vastasin, etten tiennyt virallista sisäänlaskuaikaa, kun ei ollut ilmoitettu ja ovet olivat auki. Meni koppiinsa.
Aikanaan kello tuli kahdeksan, ja minut kutsuttiin numerolla sisään. Uusi hoitaja: "Sinä tulit luvatta! Mitä vaivaa?" "En tullut luvatta. Tämä on julkinen laitos, ovi oli auki, eikä tuloa ollut kielletty!" "No jos on joku aika aukeamiselle sanottu, ei sitä kauppaankaan mennä ennen aukaisemista!" "Vaan kaupoissapa on ovessa aukioloaika sanottu, ja ovet avataan silloin, kun kauppa aukeaa. Täällä oli ovet auki eikä mitään mainintaa kellonajasta." Siihen se päättyi - kinaaminen. Aika saatiin varattua tyylikkäästi niin Äiskälle kuin minullekin. Lähtiessäni ilmoitin seuraavalla kerralla tulevani seitsemän jälkeen sisään, jos ovet ovat auki. Kuvan palveluajoista kertovasta taulusta otin pois lähtiessäni. (Joo joo. Sinne se taulu jäi seinälle. Kuvan otin siitä taulusta poislähdön hetkellä.)
Illalla sitten syötiin Maku-lehdestä kopioidulla reseptillä tehtyä
Possuwokkia
400 g porsaanlihasuikaleita
loraus öljyä
n. 450 g vokkivihanneksia
1 prk inkivääri-sitruunaruoho vokkikastiketta
Kuumenna öljy pannulla ja paista lihat kauttaaltaan kypsäksi. Kaada pannulle jäiset kasvikset. Kuumenna sekoitellen. Lisää vokkikastike ja anna kiehahtaa. Tarjoa lisänä täysjyväriisiä.
Hyvää. Äiskän asteikolla juuri ja juuri kakkosluokkaa.
Miten siellä leppoisassa Pohjois-Karjalassa onkin niin ynseetä sakkia terveyskeskuksissa?? Ei ole eka kerta, kun kuulen tuommoisesta palvelusta siellä. Toivottavasti blogiasi lukee myös joku tk:n henkilökunnasta tai mieluiten esimies. Mutta hyvin hoidit tilanteen, moni muu olisi mennyt mykäksi ja selkä edellä kumarrellen häipynyt pois hoitajaa vaivaamasta.
VastaaPoistaJihaa, perinteinen terveyskeskustäti :D Olen aina ihmetellyt miten se voikin olla niin vaikeaa.. Meillä saa puhelimellakin kiinni, edellisessä kunnassa ei saanut ja ihan sama käytäntö puoli kasilta sisään jonottamaan kasilta aukeavaan lasikaappia, kasilta jono oli sitten jo tooodella pitkä. Opin tällöin ma ja pe on ihan vihonviimeiset päivät mennä ja puolenkuun ja kuun viimeiset päivät ja Marevan päivät ;)
VastaaPoistaMeillä jostain kumman syystä pääsee jopa samalla viikolla ei kiire aikoihin ja jos on särkyä tahi hätää samana päivänä :O (hammaslääkäriinkin pääsee särkyajoille samana tahi seuraavana vuorokautena)
Toivottavasti ei ole sitten lääkärinä eläke- tahi suomea puhumaton lääkäri ;) molemmat ovat hiukan hankalia tapauksia.