maanantai 18. helmikuuta 2013

Jotakin vanhaa, jotakin uutta

Äiskällä oli taas tänään musiikkiterapeutin luona käynti. Homma menee siten, että ensin Äiskä käy neljä kertaa musiikkiterapiassa omaan laskuun. Sitten terapeutti kirjoittaa oman arvionsa kuntoutuksen mahdollisuuksista. Tämä arvio liitetään sitten jälkikäteen Kelan anomuspapereihin. Jälkikäteen siksi, että halusimme saada käsittelyn alulleen hyvissä ajoin. Vaikka lääkäri jo lausunnossaan on suositellut kyseistä terapiaa, on kuulemma tällaisella alkuarviolla jotain positiivista merkitystä. Ja vaikkei olisikaan, niin jo nämä muutamat kerrat ovat olleet asiaan uhrattujen parin sadan euron arvoisia. On nimittäin todella mukavaa tulla kotiin, kun jo eteisestä kuulee, kuinka Äiskä on innoissaan, kun on aamupäivästä käynyt musisoimassa. Nyt on vain terapeutin taidoista kiinni, mitä saadaan aikaan, jos Kela terapian myöntää.

Viikonloppu oli sellaista taudin kanssa kamppailua, että aloitetaan eilen tekemästäni 

Marjamämmistä

1 l vettä
3 dl karkeita ruisjauhoja
2 dl puolukkasurvosta
1 dl sokeria

Kuumenna vesi kiehuvaksi liedellä. Vispilöi joukkoon puolukkasurvos, jauhot ja sokeri. Nosta astia uuniin ja kypsennä 100 - 150 asteisessa uunissa 7 - 8 tuntia. Minä laitoin 160-asteiseen puilla lämmitettävään leivinuuniin ja otin kahdeksan tunnin kuluttau 100-asteisesta uunista pois. Tarjoile maidon ja sokerin kanssa. Maistuu niin kuumana kuin kylmänä. Äiskä jotenkin vaistoaa nämä perinneruuat. Ei edes maistanut ennen kuin Juniori oli todennut hyvän makuiseksi. Eli tosi hyvää äänin 2 - 1. Äiskästä ei oikein saanut noin pienellä otoksella selvää. Illalla Juniorin kanssa syötiin kupilliset iltapalaksi ja minä aamulla töihin lähtiessä tuhosin loput. 

No töistä tultua sitten oli vuorossa listan mukaisen kanakeiton teko. Annetaan sille nimeksi vaikka 

kanelinen kanakeitto

Siitä se lähtee
250 g maustamattomatonta broilerin lihaa
2 rkl oliiviöljyä
4 tomaattia
1 punainen paprika
6 dl vettä
230 g (1 tlk) kikherneitä suolaliemessä
100 g punaisia linssejä (olen moittinut GoGreen-tattaria, mutta brändin linssit ovat ihan hyviä.)
1 rkl (ruilautus) tomaattiketsuppia
2 tl kanelia
2 annosta Maggi kanaliemi fond cupseja (mitä nuo voisivat olla suomeksi? Liemiaineskuppeja?)

Paloittele broilerinliha. Kuumenna rasva kattilassa ja paista broileripalaset nopeasti umpeen. Lisää pilkotut tomaatit kattilaan. Samoin kuutioitu paprika, josta olet poistanut siemenet. Pyöräytä aina välillä jollakin, ettei pala pohjaan. Lisää joukkoon kaneli ja sekoita. Kaada vesi kattilaan ja kuumenna välillä hämmentäen kiehuvaksi. Huuhdo kikherneet ja lisää keittoon. Huuhdo myös linssit ja lisää nekin joukkoon. Ruilauta vielä se ruokalusikallinen ketsuppia joukkoon ja keitä lieden keskilämmöllä kymmenisen minuuttia. Lisää liemiainekset (varmaan joku muukin merkki kelpaa, tai jos ei satu kaapissa olemaan niin voi ihan varmasti korvata liemikuutiolla). Kuumenna vielä viitisen minuuttia. Hämmennä välillä, että liemiaines sekoittuu joukkoon. Tarjoiluvaiheessa pinnalle voi kauneuden arvojen vaalimiseksi laittaa vaikkapa persiljaa tai ruohosipulia hiukkasen. Nosta kattila pöytään ja käy syömään.

Erittäin hyvää äänin 3 - 0! Ja Äiskäkin rankeerasi asteikollaan kakkosluokan ruuaksi - pitkästä aikaa.


5 kommenttia:

  1. Vastaus arvauksiisi:nestemäisiä liemikuutioita, tarkistin jopa asian sivistyssanakirjasta, kun en ollut varma muistinko oikein. Nyt on mennyt ohi, onko Gogreen tuotteissa ollut joku vika? Minä olen heidän herneitä ostanut, ovat itseasiassa ollet jopa hyviä.

    Se tunne jonka saa kun perhe (etenkin puoliso) pitää ruuasta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. GoGreenin muut tuotteet ovat ihan hyviä, mutta tattari on pahaa. Turpoaa, liisteröityy ja on mauton. Toki valmistusprosessi on niin varma, että esimerkiksi naapurin keliaakikkorouva uskaltaa syödä. Kehumaani venäläiseen tattariin taas hän ei uskalla koskea, minkä hyvin ymmärrän.

      Ja todellakin tuo tuo tunne, jonka ruuasta pitävä puoliso saa aikaan! Se on jotain minkä ymmärtää vasta, kun on sen oikeasti muutaman kerran kokenut.

      Poista
  2. heippa iskä! kiva ja kevyt kanakeiton ohje. etenkin kanelin käyttö mausteena tässä on minulle uutta ja sitä täytyykin kokeilla. minkä uskoisit olevan pohjana sille että venäläistä tattaria ei "uskalla" syödä, ihan ystävällisessä mielessä kysyn. "mututuntumalla" voisin uskoa että se olisi jopa paremman makuista kuin täältä suomesta saatavat. sen uskoisin, taas "mutulla" johtuvan juuri vähemmästä käsittelystä. miksi itse olet tykästynyt siihen? t. kirsti m.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis sen paremman maun takiahan minä nimen omaan olen venäläiseen tattariin tykästynyt. Mutta kuten tuossa aiemmassa kommentissa totesin, vakavasta keliakiasta kärsivällä ei ole oikein varaa riskeerata jäämien kanssa. Venäläisestä tattarista ei ole varmuutta, etteikö siinä saattaisi olla vähäisiä jäämiä keliakikolle haitallisista viljoista. Monissa kotimaassa myytävissä brändeissä tällainen varmuus kuulemma on.

      Poista
  3. kiitos vastauksestasi. joo, ikävä kyllä ne viljat on vaikeita monille. minä vielä kuitenkin voin kysellä ja nauttia tattarinkin käytöstä. sen maku on hieno ja haluaisinkin päästä vielä lähemmäksi "alkuperäisyyttä", siksi kyselen. t. kirsti m.

    VastaaPoista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.