torstai 16. tammikuuta 2014

Suomalainen small talk

Sanotaan, etteivät suomalaiset osaa niin sanottua small talkia. Lienee suomennettuna tyhjänpäiväistä jutustelua. Kyllä osataan, kunhan vain aihe on alussa oikea! Britit puhuvat säästä, mistä sitten suomalaiset. Tämä oli perusasetelma, josta lähdin 70-luvun lopulla liikkeelle, kun matkustin joka toinen viikko Simpeleen ja Riihimäen väliä junalla.  Valitsin aina paikkani kahdeksan hengen hyttivaunusta. Silloin oli moisia erikoisuuksia. Hetken aikaa paikallani istuttuani kysyin vieruskaverilta: "Mitenkä perunat viime syksynä? Paniko pakkanen vai runteliko rutto?" Jos vieruskaveri oli kasvattanut itse perunaa, hänellä oli mielipide asiaan. Jos hän sen sijaan oli ostanut perunaa kaupasta, hänellä oli silti mielipide asiaan. Kymmenen minuuttia, ja koko kahdeksan hengen porukka oli vilkkaassa keskustelussa perunan laadusta. Kaikilla oli siitä omakohtaisia kokemuksia. Ja puoli tuntia aloituksesta puhuttiinkin jo jostakin ihan muusta, mutta silti kaikki osallistuivat keskusteluun. Mikä lienee tänäpäivänä aihe, joka saa meidät syttymään?

Tänään perhe söi perunaa. Minä söin

keräsalaattia appelsiinin ja ananaksen kera

2 keräsalaattia
1 appelsiini
1 pieni purkillinen ananaspaloja omassa mehussaan

salaattikastike

kahden sitruunan mehu
ripaus suolaa
2-3 rkl sokeria
2 rkl vettä
1 rkl appelsiinimehua
3 rkl ruokaöljyä

Silppua kasvikset kulhoon ja lisää kastike. Sekoita. Nauti. Helveltillistä nälkää tuntien raavas mies pärjää yllä kuvatulla satsilla päivän. Hyvää.

4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Minä taas näen asian niin päin, että saan syödä ihan mitä tahansa - kunhan en syö liikaa. Siitä on seurauksena herkullinen salaattipäivä! Toistaiseksi etenen tavoitekäyrällä.

      Poista
  2. Aiheita tyhjänpäiväiseen jutusteluun olisi, ja varmaan monet jurmottajat mielellään juttelisivat, mutta tarvitaan vielä yksi tekijä eli se keskustelun alullepanija. Varhaisjakajamieheni kertoo, että lehtien ollessa myöhässä kaikki samassa pisteessä odottelevat lehdenjakajat möllöttävät hiljaa erillisinä yhden hengen ryhminä, kunnes paikalle tulee jakaja X, joka alkaa heti hölistä, ja pian kaikki muutkin puhuvat vilkkaasti. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se muuten taitaa olla. Ja minä varmaan olen se oman elämäni herra X.

      Poista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.